Ajankohtaista

Venäjän metsävarat kuuluvat maailman suurimpiin. Maan metsäpinta-ala kattaa noin 800 miljoonaa hehtaaria, joista suurin osa sijaitsee Siperian ja Kaukoidän alueilla. Metsäsektori on ollut tärkeä Venäjän taloudelle. Se on työllistänyt parhaimmillaan satoja tuhansia ihmisiä ja tuottanut vientituloja erityisesti sahatavaran, sellun ja paperin muodossa. Suomelle Venäjän puuntuonnilla oli pitkään suuri merkitys, mutta Ukrainan sodan ja siihen liittyvien pakotteiden seurauksena kauppa on loppunut lähes kokonaan. Tämä on vaikuttanut Suomen metsäteollisuuteen, joka on joutunut etsimään uusia ratkaisuja kotimaisesta ja kansainvälisestä raaka-ainetuotannosta. Tämä artikkeli käsittelee Venäjän metsätalouden luonnetta sekä Ukrainan ja Venäjän välisen rauhan mahdollisia vaikutuksia raakapuun tuontiin tulevaisuudessa.

Venäjä omistaa noin 20 prosenttia maailman metsistä, mikä tekee siitä maailman metsärikkaimman maan. Maan metsävaroja hyödynnetään kuitenkin erittäin tehottomasti. Metsäteollisuus kärsii vanhentuneesta infrastruktuurista, huonosta logistiikasta ja korruption aiheuttamista ongelmista. Lisäksi laittomat hakkuut ovat olleet vakava ongelma, erityisesti Kaukoidän alueella, missä arvokasta puutavaraa (esim. Siperian lehtikuusi ja Mongolian tammi) viedään laittomasti Kiinaan ja muihin maihin.

Venäjän metsätalous perustuu ekstensiiviseen eli laajaperäiseen ajatteluun, jossa metsää hakataan suurilta alueilta ilman pitkäjänteistä metsänhoitoa. Suomessa taas intensiivinen metsätalous tarkoittaa tarkasti säädeltyä, kestävän kehityksen periaatteisiin perustuvaa metsänhoitoa, jossa metsää uudistetaan ja hakkuut suunnitellaan pitkällä aikavälillä. Tämä ero selittää sen, miksi Venäjän metsäsektori ei ole ollut kilpailukykyinen pitkällä aikavälillä, vaikka raaka-ainetta on runsaasti. Venäjän metsälaki on vanhanaikainen, eikä mahdollista tehokasta ja kannattavaa metsätaloutta, koska sääntely on byrokraattista, mutta samalla valvonta on heikkoa.

Palautuuko puuntuonti Venäjältä?

Suomi on perinteisesti ollut yksi suurimmista Venäjän raakapuun ostajista. Suomalainen metsäteollisuus on hyödyntänyt erityisesti koivukuitupuuta ja havupuuta, joita on tuotu Venäjältä täydentämään kotimaista tarjontaa. Tuontipuu on ollut tärkeää erityisesti sellu- ja vaneriteollisuudelle.

Ukrainan sodan seurauksena suomalainen metsäteollisuus on joutunut sopeutumaan uuteen tilanteeseen ja vähentänyt riippuvuuttaan Venäjän puusta. Uusia puulähteitä on löydetty Ruotsista, Baltiasta ja kotimaisista metsistä, mikä vähentää tarvetta palata Venäjän markkinoille tulevaisuudessa. Jo ennen Venäjän hyökkäystä Ukrainaan Suomen teollisuus oli vähentänyt strategisilla valinnoilla riippuvuuttaan tuontipuusta. Tämä on nostanut raaka-aineiden hintoja ja vaikuttanut suomalaisen metsäteollisuuden kilpailukykyyn ja parantanut metsäsijoitusten tuottoja.  

Venäjältä tuotavan puun määrän merkittävä kasvu näyttää jatkossakin varsin epätodennäköiseltä. Tähän vaikuttavat useat poliittiset, taloudelliset ja logistiset tekijät. Ukrainan sodan ja siihen liittyvien EU-pakotteiden vuoksi Venäjän puutavaran tuonti on käytännössä loppunut, eikä ole viitteitä siitä, että rajoitukset poistuisivat lähitulevaisuudessa.

Mitkä ovat suurimmat esteet tuonnille?

Poliittiset ja taloudelliset pakotteet

• EU:n asettamat pakotteet kieltävät venäläisen puun tuonnin.

• Venäjän omat rajoitukset voivat myös vaikeuttaa vientiä.

Geopoliittinen tilanne

• Venäjän ja länsimaiden suhteet ovat heikentyneet merkittävästi.

• Suomen NATO-jäsenyys ja tiiviimpi yhteistyö lännen kanssa voivat vahvistaa kaupparajoituksia.

Metsäteollisuuden sopeutuminen

• Suomi on jo löytänyt vaihtoehtoisia puunlähteitä, eikä riippuvuutta Venäjästä haluta palauttaa.

• Kotimaisen puun käyttö on kasvanut ja uusia toimitusketjuja on kehitetty.

Luotettavuus ja liiketoimintariskit

• Venäjän hallinto voi muuttaa vientiehtojaan nopeasti, mikä tekee pitkäaikaisista kauppasuhteista epävarmoja.

• Laiton puunkorjuu ja epäselvä metsäpolitiikka voivat tuoda imagohaittaa suomalaisille yrityksille.

Kestävyys- ja ympäristökysymykset

• Suomalaiset yritykset ovat sitoutuneet kestävän metsätalouden periaatteisiin, kun taas Venäjällä metsienhoidon valvonta on heikompaa.

• Laittomat hakkuut ja heikot ympäristösäädökset voivat tehdä venäläisestä puusta epäeettisen valinnan.

Mitä tarvittaisiin puunkorjuun ja puun viennin käynnistämiseksi Venäjällä?

Puunkorjuun käynnistäminen Venäjällä edellyttäisi ulkomaisia investointeja. Investoiminen Venäjän metsäteollisuuteen on kuitenkin tällä hetkellä erittäin riskialtista seuraavista syistä:

•  Pakotteet ja poliittinen epävakaus: Länsimaiset yritykset eivät voi tällä hetkellä investoida Venäjälle ilman pakotteiden rikkomista.

•  Oikeudellinen epävarmuus: Venäjän valtio voi kansallistaa ulkomaiset yritykset tai muuttaa lakeja epäedullisesti.

•  Laittomat hakkuut ja ympäristöongelmat: Ulkomaiset sijoittajat eivät halua yhdistää mainettaan epäilyttäviin hakkuukäytäntöihin.

Venäjän metsäteollisuuden kehittäminen vaatisi miljardeja dollareita investointeja infrastruktuuriin, metsäkoneisiin ja työvoimaan. Tällä hetkellä poliittinen tilanne ja talouspakotteet estävät länsimaiset investoinnit, joten rahoitus pitäisi löytää Venäjältä tai Aasiasta, esimerkiksi Kiinasta. Kiinalaiset yritykset saattavat jatkaa investointeja Venäjän metsätalouteen, koska Kiina on suurin venäläisen puun ostaja. EU- ja suomalaisyritykset ovat sen sijaan vetäytyneet Venäjältä pakotteiden ja liiketoimintariskien vuoksi.

Lyhyellä aikavälillä venäläisellä puulla ei ole vaikutusta Suomen markkinoihin, koska tuonti ei ole mahdollista. Puun tuonti Suomeen sodan jälkeenkään ei ole itsestäänselvyys. Vaikka poliittinen ympäristö sallisi puun tuonnin, kestäisi Venäjän puunkorjuun ja tuonnin käynnistäminen Suomeen parhaassakin tapauksessa 5–10 vuotta. Puuntuonti Suomeen riippuu useista tekijöistä, joista tärkeimpiä ovat poliittisten syiden lisäksi taloudelliset, lainsäädännölliset ja logistiset olosuhteet sodan jälkeen. Sodan aikanaan päättyessäkin näkymä poliittisten suhteiden normalisoitumiseen ja pakotteiden purkamiseen pysyy epävarmana, ja myös Venäjän vastapakotteet voivat jatkua.

Jos puuntuonti Venäjältä palautuisi, sillä voisi olla hintaa alentava vaikutus pitkällä aikavälillä, mutta se riippuu kilpailutekijöistä ja Suomen metsäteollisuuden sopeutumisesta. Suomen metsäteollisuus on jo vähentänyt riippuvuuttaan Venäjän puusta, joten tuontipuun rooli ei välttämättä palaa samalle tasolle kuin ennen vuotta 2007.

Pitkällä aikavälillä puun hinnan nousupaineet näyttävän pysyvän suurempina kuin laskupaineet. Energian ja uusiutuvien materiaalien kysyntä kasvaa, ja eurooppalainen metsäteollisuus tarvitsee vakaata ja luotettavaa raaka-ainetta.

Kestävän metsätalouden periaatteet estävät puuntuonnin Venäjältä

Venäjällä oli aiemmin laajoja FSC-sertifioituja alueita, mutta Ukrainan sodan myötä FSC veti tukensa Venäjän sertifioinneilta maaliskuussa 2022, koska Venäjä rikkoi FSC:n perusperiaatteita. Lyhyellä aikavälillä on erittäin epätodennäköistä, että Venäjä voisi saada FSC-sertifikaatin uudelleen. Pidemmällä aikavälilläkin se edellyttäisi metsälainsäädännön muutosta Venäjällä sekä poliittisen tilanteen vakautumista ja metsänhoidon perusteellista uudistusta.

Suomalaiset yritykset ovat sitoutuneet kestävän metsätalouden periaatteisiin, kun taas Venäjällä metsienhoidon valvonta on heikkoa. Laittomat hakkuut ja ympäristösäädösten puutteellinen valvonta voivat tehdä venäläisestä puusta epäeettisen valinnan. Ilman FSC-sertifikaattia venäläisen puun tuonti on lähes mahdotonta. Suomalaiset metsäyhtiöt käyttävät vain sertifioitua puuta, koska ne ovat sitoutuneet kestävän kehityksen periaatteisiin ja asiakasvaatimuksiin. Myöskään suurin osa eurooppalaisista ostajista ei hyväksy venäläistä puuta, koska se ei täytä vastuullisen metsätalouden kriteereitä. Toisin sanoen, ilman FSC-sertifikaattia venäläinen puu ei pääse Suomen markkinoille, eikä se siksi vaikuttaisi Suomen puun hintaan merkittävästi.

Esitetty informaatio perustuu UB:n omiin arvioihin ja UB:n luotettavina pitämiin lähteisiin. Johtopäätösten perustana oleva informaatio voi muuttua nopeasti, ja UB voi muuttaa markkinanäkemystään ilman eri ilmoitusta. Mitään esityksen kautta saatavaa informaatiota ei pidä sellaisenaan käsittää kehotukseksi ryhtyä sijoitustoimenpiteisiin. Tehdessään sijoituspäätöksiä tulee lukijan perustaa ne omaan arvioonsa sijoituskohteesta ja siihen liittyvistä riskeistä sekä ottaa huomioon omat tavoitteensa ja taloudellinen tilanteensa.